Harjoituspäiväkirja viikolta 22/2026

Tämä viikko alkoi sillä, että olin aivan takki tyhjänä viikonlopun ratsastus- ja eläinhauskuutteluviikonlopustani, josta kirjoitin juuri toiseen blogiini. Tuo toinen blogi alkoi minulla muutama vuosi sitten ensimmäisen puolimaratonini harjoittelun seurantablogina ja on laajentunut sittemmin muualle liikuntaharrastuksiini ja ratsastusvaelluksiin. 

Maanantaiaamuna tuntui siis siltä, että soitosta täytyy pitää vapaapäivä, mutta kummasti ne sormet sitten syyhysivät soittelemaan, kun lepäilin aamun. Siitä alkaen harjoittelinkin melkein joka päivä, yhdistellen vähän eri soittimia eri päivinä kitaran aiheuttaman sormisäryn ja tilapäisen paikkakunnanvaihdoksen ehdoilla.

Piano

Priorisoin soittoajankäytössä pianoharjoittelua alkuviikon, koska tiesin lähteväni viikonlopuksi vanhempien luokse ja siellä ei pianonsoitto onnistuisi. 

En halua tehdä tästä tapaa, mutta tapailtuani Satien Gymnopédietä viime viikolla vaihdoin harjoituskappalettani. Selailin vähän tarkemmin kirjastosta hakemaani pianoklassikkokokoelmaa ja sieltä pomppasi silmille pari Mozartin menuettia, jotka näyttivät hyvin lähestyttäviltä lyhyen mittansa ja simppelinnäköisten nuottiensa ansiosta. Nyt, kun on hakusessa motivaation vahvistaminen ja kunnon rutiini pianolle, niin tuntuu helpommalta aloittaa kappaleilla, joissa ei ole "isoja" sointuja rasittamassa näitä onnettoman pieniä käsiäni. 

Otin harjoitteluun Mozartin F-duurimenuetin (K. 2) ja se on minun käsilleni ja taitotasolleni juuri sopiva, varmaankin koska Mozart sävelsi kyseisen kappaleen 6-vuotiaana, joten hänelläkin on ollut erinomainen ymmärrys pienillä käsillä soittamisesta. Olen todella nauttinut tämän yksinkertaisen, mutta kauniin kappaleen harjoittelusta. Mozart on jo tuossa iässä ymmärtänyt hyvin paljon melodisista rakenteista ja siitä, miten eräänlainen draaman kaari muodostuu yksittäiselle lyhyellekin kappaleelle. 

F-duurimenuetin nuotti myös tuki pyrkimystäni harjoitella kappaletta lyhyissä osissa eikä ahmia heti koko nuottia. Aluksi keskityin vain muutamaan ensimmäiseen riviin, jotka tulevat ennen kertausmerkkejä. 

Epäilin, että pelkästään yhden kappaleen paukuttaminen voisi käydä turhauttavaksi, joten valitsin harjoiteltavaksi myös Hamilton-musikaalin nuottikirjastani Burn-nimisen kappaleen. Se on sellainen kappale, joka sopii hyvin äänialalleni ja koska se on pehmeä balladisoolo, sen voisi realistisesti myös joskus laulaa pelkästään säestäen itseään pianolla. Nuotin ensimmäinen aukeama oli rohkaisevan helppo, mutta tiedän, että kunhan kappale edetessään kerää kierroksia, siellä on kyllä vaativampaakin tavaraa edessä. Tuntuu kuitenkin ihan hyvältä idealta soittaa erilaisia tyylejä. Klassinen on ykkönen, mutta haaveilen tosiaan myös laulujen säestämisestä pianolla ja musikaalikappaleet ovat erityisen mieluisia, vaikka niissä tuppaa myös olemaan aika vaikeita sävellajeja. 

En ole löytänyt internetin ihmemaailmasta mitään varsinaista kurssia pianolle kuten löysin tinapillin ja kitaran aloittamisen tueksi (pianokurssiakin olisi varmaan helpompi löytää, jos olisin aivan vasta-alkaja), mutta olen kyllä tähänkin tarkoitukseen löytänyt muutaman innostavan Youtube-kanavan. Ne ovat piano-opettajien kanavia, joilla he antavat neuvoja esimerkiksi kappaleen pilkkomisesta todella pieniin osiin harjoittelua varten sekä niihin vaikeisiin kohtiin keskittymisestä sen sijaan, että kyntäisi biisiä koko ajan alusta loppuun. Tässä muutama kanavalöytö tähän mennessä: 

Meghan The Piano Teacher

Piano with Rebecca Bogart

Tinapilli

Maltoin keskittyä vielä tämänkin viikon enimmäkseen Silver Spear -reeliin ja Kesh Jigiin, jotta tulee opeteltua ne kunnolla ennen kuin ahmin seuraavia biisejä. Nyt tapahtui hyvä käänne näiden kahden biisin sujumisessa; sain yhtäkkiä todella paljon lisää vauhtia molempiin, siirtymiset eri osien välillä kuntoon ja perusmelodiat alkavat olla siinä määrin hallussa, että voisin ruveta varovasti lisäilemään niihin omannäköisyyttä fraseerauksella ja koristeilla. 

Kun sain kaksi kappaletta työstettyä vihdoinkin oikeasti hienosäätövaiheeseen, uskalsin ottaa vähän lisää materiaalia harjoitteluun. Britches Full of Stitches on irlantilainen polka (ei siis sellainen polkka kahdella koolla, josta suomen kielellä yleensä puhutaan), joka on minulle oikeastaan jo tuttu, mutta en vain ole hionut sitä esitys- tai yhteissoittokuntoon. Toisen ennestään tutun polkan muistin väärin olevan nimeltään Dennis Murphy's, mutta se onkin John Ryan's polka. Muistuttelin siitä vähän mieleen A-osaa. 

Pitkässä The Cuckold Comes out of the Amery -biisissä pysyttelin edelleen ensimmäisessä lyhyessä osiossa. Nyt, kun siitäkin alkaa melodia periaatteessa sujua ja yritin harjoitella siihen lisää vauhtia metronomin avulla, siitä ovatkin eri kohdat vaikeita. Otin alkulämmittelyihini mukaan kolmisointuihin vielä hyppäyksen yläoktaaviin, jotta se tukisi erään tämän kappaleen vaikean tahdin oppimista. 

Tinapilliä on ollut nyt kaiken kaikkiaan todella mukava soittaa, kun kestän itsekin kuunnella sitä ääntä paremmin ja olen oikeasti innoissani siitä, kuinka hyvältä soitto kuulostaa eri äänenkorkeuksilla. Esittelin uutta soitintani myös vanhemmille ja näytin soittamalla, millaisia ovat jigit ja reelit. 

Varsinkin tinapilliä soittaessa olen saanut huomata, että kahdella eri päivällä voi olla yllättävän suuri ero siinä, miten harjoittelu sujuu; monesti on ollut ihan peräkkäin ensin todella turhauttava päivä ja sitten ihan yllättävän onnistunut päivä! Ei siis kannata ikinä masentua, jos yhtenä päivänä soitto ei tunnu sujuvan.

Kitara

Keskisormeni pää on toistaiseksi vieläkin jatkuvan puutumuksen tilassa. Seurailemme tilannetta ja pidämme edelleen kitarasta vähän useammin taukopäiviä kuin muista soittimista. 

Yleinen huomio: JustinGuitar neuvoo aina kirjoittamaan ylös, montako harjoitusrutiinissa määrättyä sointujenvaihtoa saa tehtyä minuutissa kullakin harjoittelusessiolla. Tämä on todella hyödyllinen asia, koska edistymisen huomaa konkreettisesti ja palkitsevasti, kun voi tässä asiassa seurata numeroiden kehittymistä, vaikka tietysti soittotaidon edistyminen harvoin muuten tiivistyy mihinkään numeerisiin arvoihin. 

Muutaman päivän sormi- ja kämmensäryn pakottama kitaransoittotauko teki tässä tapauksessa pelkästään hyvää, koska sain vihdoin työn alla olleen oppitunnin vaatimat sointujenvaihdot sellaiselle tasolle, että pystyin siirtymään seuraavaan oppituntiin!

Uutena sointuna tuli kuvioihin C-duuri, jonka olin oikeastaan ehtinyt jo opetella ennen kuin löysin JustinGuitarin kitarakurssille. Olen ruvennut kuitenkin hyödyntämään C-duurin helpotettua, kahden sormen versiota, jonka löysin Lauren Batemanin Youtube-kanavalta. Joku puristi varmaankin paheksuu tällaista helpotettua sointua, mutta itselleni tuntuu hyödyllisemmältä pystyä soittamaan kappaleita ilman, että kompastun aina tietyn soinnun kohdalla sormieni ulottuvuuteen, jota en voi ihan hirveästi muuttaa. Tietysti sorminäppäryys kehittyy tietyllä tavalla, kun kitaransoiton harjoittelua jatkaa, mutta on myös fakta, että minulla vain on todella paljon lyhyemmät sormet kuin monella aikuisella ihmisellä ja jos voin keksiä siihen tilanteeseen jonkun helpotuksen, niin otan sen vastaan. 

Minulle sopiva versio C-duurista. Kuva: beginnerguitaracademy.com

D-duurin ja muutaman siihen liittyvän sointujenvaihdon lisäksi uuden oppitunnin myötä tuli harjoittelurutiiniin uusi Nirvanan riffi, joka on jopa minun varsin kehittyneelle rytmitajulleni kummallisen hämmentävä. Komppaaminen rytmissä pysyen on sen sijaan tuntunut minulle paljon helpommalta kuin mitä monet kokeneet kitaransoittajat ovat minulle varoitelleet; rytmissä pysyminen ja ylös-alas -liikkeen hahmottaminen on sujunut alusta asti aika hyvin ja on ollut helppoa omaksua uusia komppikuvioita. 

Kesken viikkoa huomasin kitaran kuulostavan oudon tukkoiselta sellaisella tavalla, joka ei välttämättä liittynyt soittotaitoni tasoon. Se asia korjaantui onneksi saman tien kielten vaihdolla, ja kyllä nyt onkin kelvannut soittaa kirkkaasti ja vahvasti helähtävillä kielillä!

Kappaleista otin harjoitteluun Justinin suosituksista The Beatlesin Eleanor Rigbyn ja Dua Lipan Love Againin (tämä vaatii capon toiselle nauhalle, jotta voi soittaa tähän mennessä tutuilla soinnuilla E-molli - C-duuri - A-molli - D-duuri). Molemmat ovat vielä aivan liian nopeita, että pysyisin originaalitempolla sointujen vaihdoissa mukana, mutta onneksi Youtube-videoilla voi hidastaa toistonopeutta. Lisäksi keksin aivan itse etsiä soinnut Nälkäpeli-elokuvien (ja lyriikat ovat toki kirjasarjasta) The Hanging Tree -kappaleeseen. Se on muuten varsin mukavan simppeli kappale, joka ei tule myöskään vaatimaan vaativia komppikuvioita, mutta siihen kuuluvaa F-duuria en vielä osaa. Voinpahan ainakin hioa kappaleen muilta osin hyvään kuntoon siihen mennessä, kun F-duuri tulee vastaan. 

Kitarakin kulkeutui loppuviikoksi varsin helposti junassa vanhempien luokse ja tinapillin lisäksi esittelin vähän kitaraakin, kun iskä innostui opettelemaan muutaman helpon soinnun!