Vaihdoin vihdoinkin kitaraani kielet

Kitaran saloja tunteva lankoni valaisi minua joulun aikoihin, että kitarasta pitäisi säännöllisesti vaihtaa kielet. Varsin avuliaasti hän myös antoi minulle setin uusia kieliä joululahjaksi. 

Jo pelkästään vanhojen kielien päästäminen löysäksi oli ekakertalaiselle aika jännittävää.

Kesti kuitenkin tähän viikkoon asti, että vihdoin rohkaistuin suorittamaan elämäni ja viime kesänä hankitun kitarani ensimmäisen kieltenvaihdon. Minun piti vähän tutkia nettiä ja JustinGuitarin kieltenvaihtotutoriaalia ennen kuin sain uskotuksi, että tällainen uusi harrastelijakin voisi selvitä operaatiosta ilman ammattilaisapua.  

Kummallisennäköinen kieletön kitara!

Tämän viikon aikana havahduin siihen, että kitaralla soitetut soinnut alkoivat kuulostaa todella rumilta sellaisella tavalla, joka ei varmaankaan ollut riippuvainen nykyisen soittotaitoni tasosta. Kun joku nettihaku heitti adjektiivin "tunkkainen" kuvauksena siitä, miltä liian vanhat kitarankielet kuulostavat, nyökyttelin vakavana ja totesin, että kyllä se vaihto nyt oli pakko tehdä.

Jokainen kieli ikiomassa pussissaan

Totta se oli, kieltenvaihto oli varsin yksinkertainen ja oikeastaan aika mukavakin hommeli! Koska katsoin tutoriaalin ensin alusta loppuun, tiesin olla tarkkana sellaisissa asioissa kuin että uudet kielet tulisivat varmasti oikeaan järjestykseen ja etten hukkaisi kitaran tallassa olevia tappeja. Kitaraa tuli katsottua ihan uusin silmin tällaista tarkkaa hommaa tehdessä eikä sille varmasti tehnyt huonoa, että sain pyyhkäistyä vähän kaulan pintaa, joka on normaalisti aika saavuttamattomissa, kun kielet lojuvat siinä päällä. 

Tältä se sitten näyttää, yksi kieli.

Todistettavasti tästä hommasta selvisi ilman mitään kauhean erikoisia välineitä. Uudet kielet ovat tässä kohtaa tietysti välttämättömyys, mutta muuten käytössäni oli vain Justinin ohjevideo ja mikrokuituliina. Seuraavalla kerralla omistan kyllä jonkun paremman välineen teräskielten katkomiseen, koska nyt taisivat mennä keittiösakset pilalle eivätkä ne jättäneet uusiin kieliin kaikista näteintä jälkeä siihen päähän, joka tulee virityskoneiston tappien ympärille. 

Irralliset kielet rivissä.

Sopiva kitarankielten vaihtoväli tietysti riippuu aika paljon siitä, kuinka paljon soittaa. Siitäkin huolimatta, että minulla oli muutaman kuukauden täysi tauko kitaransoitosta, oli tämä noin kymmenen kuukauden vaihtoväli tässä kohtaa ihan turhan pitkä. Nyt ainakin tunnistan selvästi eron äänessä, kun kielet alkavat olla liian vanhat ja toivottavasti huomaan sen aikaisemmin, kun alan soitella nyt näillä nykyisillä kielillä. 

Nuppeihin kiinni; tässä katsoin videolta tarkkaan, että kiersin oikeaan suuntaan... ainakin suurimmaksi osaksi.

Yritän muistaa katsastaa tilannetta taas viimeistään muutaman kuukauden kuluttua, kun nyt on ollut intoa ja aikaa soittaa melkein joka päivä; soitottomia päiviä on täytynyt pitää lähinnä sormenpäideni takia ja Justininkin mielestä aloittelijalle riittää neljä 20-minuuttista kitaratreenikertaa viikossa. Ja minä luotan Justiniin kaikissa kitara-asioissa, ellette ole huomanneet. 

Ja nyt se on taas soittovalmis!

Ensimmäisen kieltenvaihtotumpeloinnin ainoaksi kommellukseksi jäi se, että H-kielen eli kolmanneksi ohuimman viritystapin ympärille kiedottu pää on jotenkin kummassa pyöritetty väärään suuntaan. En tajua miten se tapahtui ja nyt se näyttää todella ärsyttävältä, mutta ilmeisesti väärinpäisyys ei vaikuta kielen sointiin, joten yritän antaa asian olla seuraavaan kieltenvaihtoon asti. Muutenhan tämä asia hoitui yllättävän vähillä dramaattisilla käänteillä. 

Melkein uskottavannäköinen lopputulos, paitsi tuo yksi ärsyttävä nuppi.

Kuinka usein te vaihdatte kitarankieliä ja onko siinä tapahtunut mitään hassuja kömmähdyksiä?