Viikko 24: Kitarabiisejä esityskuntoon, tinapillisettejä ja uusi Clementin pianosonaatti

Kuluneella viikolla en ehtinyt soittaa yhtä paljon kuin aikaisempina viikkoina, mutta sain ottaa harjoitteluun uusia kappaleita kaikilla soittimilla!

Kitara

Tällä viikolla priorisoin kitaraa aina kun minulla oli päivässä aikaa soittamiselle, ja soitinkin tuttuun tapaan neljänä päivänä viikossa. Syynä kitaran etusijoittamiselle oli se, että alkeiskurssin ensimmäisen "luokan" tullessa päätökseen tuli eteen tärkeä tehtävä, joka vaati aikaa ja huomiota. 

Olen tosiaan tähän asti käynyt JustinGuitarin ensimmäistä kitara-alkeiskurssia, joka on jaettu seitsemään "oppituntiin" (= modules). Pääsin katsomaan viimeiseen oppituntiin kuuluvat videot viikon aluksi ja kävi ilmi, että läpäistäkseni tämän ensimmäisen alkeiskurssin minun tulisi saada viisi helppoa kappaletta esityskuntoon ja myös kehdata esittää niitä jollekulle. 

Yksittäiset tekniikka-asiat, kuten sointujen vaihdot ja komppaaminen, ovat alkaneet sujua aika hyvinkin, mutta kappaleen soittaminen itsekseen (ja omassa tapauksessa haluan pystyä myös laulamaan biisiä samalla) onkin vähän eri taito kuin taustanauhojen tai alkuperäisten kappaleiden päälle soittaminen. Siispä piti ruveta töihin, jotta saisin aikaan ei ainoastaan teknisesti oikeita sointujenvaihtoja vaan myös musiikilta kuulostavia kokonaisia kappaleita. 

Hätää tässä ei kuitenkaan ole, sillä Justin suosittelee, että tähän "loppukokeen" työstämiseen käyttää reilusti aikaa. Siispä vaikka olen tähän asti yleensä siirtynyt oppitunnista toiseen noin viikossa, käytän näiden kappaleiden opetteluun nyt ihan rauhassa aikaa. Tosin paras tilaisuus esityskelpoisuuden testaamiselle olisi juhannuksena vanhempieni luona, kun minulla olisi minimaalisesti paineita herättävä yleisö, joten yritän saada kappaleet valmiiksi siihen mennessä.

Läpäisyvaatimuksiin kuuluu viiden esityskuntoisen kappaleen lisäksi tähän mennessä opeteltujen kahdeksan perussoinnun osaaminen (A-duuri, D-duuri, E-duuri, A-molli, D-molli, E-molli, C-duuri ja G-duuri), minkä tahansa näiden sointujen vaihtaminen vähintään 30 kertaa minuutissa, sekä sujuva peruskomppaus 4/4- ja 6/8 -rytmeissä. Itselläni kynnys on kuitenkin nyt ennen kaikkea kappaleiden soittaminen ilman taustamusiikkia. 

Harjoittelurepertuaaristani onneksi löytyi viisi kappaletta, joissa on helpot sointukulut ja joiden sanoitukset joko osaan jo tai jotka voin helposti opetella. On ollut todella hauskaa kunnolla fiilistellä nyt kappaleiden kanssa ja päästä hahmottamaan, missä kohtaa soinnut vaihtuvat ja osuvat yhteen sanoitusten kanssa. Sanoitusten sekä sointujen muistaminen ja komppauksen tahdissa pysyminen yhtä aikaa ei ole ihan helppoa, mutta se on tähän väliin juuri sopiva ja hauska haaste, joka myös muistuttaa siitä, miksi halusin ylipäätään lähteä opettelemaan kitaransoittoa. 

Sen lisäksi, että tämän viimeisen alkeiskurssiosuuden suorittamiseen on sallittua käyttää reilusti aikaa, on sallittua soveltaa Justinin antamaa harjoittelurunkoa omiin tarpeisiinsa kohdistamalla sointujen ja niiden vaihtojen harjoittelua itselle vaikeimpiin tai kappaleissa vastaantuleviin sointuihin, ja käyttämällä harjoitteluaikaa tarvittaessa vaikka vähän eri tavalla kuin Justinin harjoittelurungoissa. Olen esimerkiksi keskittynyt A-molli/D-mollivaihtoihin, käyttänyt komppiharjoitteluun osoitettua aikaa nimenomaan omiin kappaleisiini sopiviin komppeihin sekä nipistänyt vähän minuutteja riffien harjoittelusta kohti kappaleiden treenausta. 

Justin suositteli myös tutustumaan intervalli- ja musiikkiteoriakurssiensa ykkösluokkiin. Pääsin intervallikokeesta hyvin vaivattomasti läpi tunnistamalla sen sisältönä olleet kvartti-, kvintti- ja oktaavi-intervallit korvakuulolta ja vilkaistuani musiikkiteorian ykköskurssin sisällön menin suoraan loppukokeeseen, jonka läpäisin, koska nuottien ja rytmien perusasiat ovat olleet tuttuja jo pitkään. 

Kerron erillisessä postauksessa, mitä ensimmäinen kitarasettilistani tulee sisältämään, koska tämän viikon kitarahöpinä on jo melkoisen pitkä. 

Tinapilli

Olen tehnyt tinapillin lämppänä tuttuun tapaan asteikkoja ja kolmisointuja, ottaen mukaan cut-ornamenttia asteikkoihin sekä lurittaen sitä yhtä kolmisointua, joka oli pitkään vaikea Cuckold Comes Out the Amery -biisissä, ja nyt se onkin vihdoin alkanut sujua. 

Uskaltauduin merkitsemään tähän asti työn alla olleet Silver Spearin, Kesh Jigin ja John Ryan's Polkan OSAAN-listalleni! Niissä on vielä tilaa kehitykselle koristeiden lisäämisen ja oman fraseerauksen osalta, mutta ainakin perusmelodiat menevät nyt varmalla otteella läpi. 

Olikin hauskaa ottaa nyt ihan uusia perinteisiä sävelmiä työn alle. Valitsin työstöön jigin nimeltä Out on the Ocean sekä Dennis Murphy's Polkan. Näistä saa aikaan settejä aikaisempien jigien ja polkien kanssa, kunhan ne tulevat valmiiksi. 

Opettelin ensin kummastakin kappaleesta A-osat, soittaen pari kertaa Hataon Youtube-videon kanssa, jossa näkyy kappaleen nuotti. Sitten yritin mahdollisimman nopeasti muistaa A-osat ulkoa ja saada sormet muistamaan, mihin pitää milloinkin mennä. Kun uusien kappaleiden A-osat alkoivat sujua, opettelin B-osat ja sitten rupesin yhdistelemään osia. 

Minun on välillä edelleen vaikeaa muistaa kohdistaa harjoittelua vaikeisiin kohtiin eikä soittaa kappaleiden osia aina alusta loppuun, mutta ainakin välillä melkein tunsin, kuinka päässä hyrräsi, kun tunnistin, missä se vaikean kohdan ongelmapiste oikeasti on. Out on the Oceanissa haasteena oli esimerkiksi se, että kappaleessa on useita laskevia kolmen nuotin ryppäitä (tämä on varmasti täysin musiikkiteoreettisesti oikeaoppista sanastoa...), jotka muistuttavat toisiaan, mutta ovat kuitenkin välillä erilaisia. Dennis Murphyssä puolestaan jouduin pysähtymään B-osan lopussa olevaan kohtaan, jossa H, A, G ja Cis seuraavat toisiaan aika napakasti. 

Olen ollut harjoittelusta taas innoissani, sillä Out on the Oceanissa on mielestäni erityisen kaunis melodia ja Dennis Murphy's taas on eloisa ja hauska ja tulee sopimaan todella hyvin yhteen settinä John Ryan's Polkan kanssa. Myös Oceanin voi yhdistää setiksi nyt jo tutun Kesh Jigin kanssa. Settien soittamista onkin pitänyt erikseen harjoitella, koska kappaleesta toiseen siirtyminen saumattomasti ei ole aina ihan yksinkertaista! Täytyy vielä kuunnella muiden soittamia settejä ja tarkistaa, liittyykö settien soittamiseen jotakin erityistä huomioitavaa. 

Tämän viikon harjoittelujen jälkeen pystyn siis soittamaan taas kaksi uutta kappaletta periaatteessa ulkoa ilman nuotteja, mutta ne tarvitsevat vielä vähän aikaa, jotta alkavat oikeasti sujua. 

Cuckold-projektin kanssa meni yhtenä päivänä yllättävän hyvin ja sitten seuraavana päivänä todella jumittavasti. Soitan kappaletta säännöllisesti metronomin tahtiin siihen asti kuin osaan (eli tässä kohtaa vain kahta ensimmäistä kahdeksan tahdin osiota), joten näen edistymisen siinä, että pystyn pikkuhiljaa nostamaan metronomin vauhtia. Nyt opittu osio alkaa mennä 75 bpm tahtiin. Seuraavaksi
täytyy päättää, otanko ensi viikolla seuraavat kahdeksan tahtia harjoitteluun vai yritänkö saada tähänastisia osioita vielä nopeammiksi ja sujuvammiksi. 

Piano

Pääsin Mozartin F-duurimenuetin kanssa siihen pisteeseen, että soittelen sitä nyt välillä läpi ulkomuistista ja hion yksityiskohtia. Onpas ollut todella innostavaa saada kokonainen oikea kappale valmiiksi, vaikka se onkin lyhyt ja yksinkertainen! 

Minun ei tarvinnut pitkään miettiä seuraavaa klassista kappalettani, koska Clementin sonaatti kutsui minua. Se löytyy uudesta hyvästä pianokirjastani ja sonaatti muotona kiinnosti minua, koska se muodostuu kolmesta erisävyisestä osiosta ja on näin ollen paljon pidempi kuin edellinen harjoittelukappaleeni. Clementin sonaatti on kuitenkin myös ihanan yksinkertainen aloittelijalle, kuulostaen silti kuitenkin oikealta musiikilta. Olen aivan rakastunut tähän sonaattiin, josta en ollut koskaan ennen kuullut, huolimatta jonkinasteisesta klassisen musiikin tuntemuksestani. 

Pianotreenin lämmittelyksi tein taas Hanon-harjoituksia ja asteikkoja. Clementin sonaatin sävellajina on C-duuri, joten soittelin vähän C-duuriasteikkoa, mutta se on niin helppo sävellaji, että lurittelin myös Hamiltonin Burn-kappaleeseen kuuluvaa H-mollia. 

Useiden Youtuben piano-opettajien ohjeiden mukaisesti katsoin Clementin ensimmäisen osion nuottia kunnolla läpi ennen kuin edes koskin pianoon ja etsin siitä vaikeimmat kohdat, joita lähdin ensimmäisenä harjoittelemaan. Tähän mennessä olen ehtinyt tutustua kahteen haastavampaan pätkään. Olen jaksanut syventyä harjoitteluun kunnolla, kun työstettävä osio on sopivan lyhyt, ja niin sen pitää ollakin. Kunhan saan kitarakappaleeni kuntoon, minulla on taas enemmän aikaa pianolle ja tälle uudelle innostavalle kappaleelle, sillä nyt en ehtinyt tällä viikolla harjoitella sitä ihan niin paljon kuin olisin halunnut. 

Etsin jo viime viikolla Burn-nuotista vaikeimmat kohdat ja tällä viikolla ehdin keskittyä vähän toiseen "vaikeaan sivuun". Pelottavannäköisissä oikean käden nuottiryppäissä oli lopulta jälleen kerran yllättävän paljon järkeä, kun pysähdyin kunnolla niiden ääreen ja huomasin, että kulut ovat ihan loogisen oktaavin mukaisia, vaikka ne ovatkin nopeita. Vasen käsi teki tässä osuudessa lähinnä oktaavihyppyjä, jotka ovat sinänsä yksinkertaisia, mutta pienillä käsilläni en ylety pitämään sormia koko ajan oikeilla koskettimilla, joten joudun todellakin hyppäämään käsillä oktaaveja.  

Mitä sinä harjoittelit tällä viikolla ja millä perusteella valitset seuraavan kappaleen harjoiteltavaksi?