Viikko 25: Juhannuskitaraa, tinapillijumitusta ja minimaalisesti pianonsoittoa

Tämä harjoitusviikon postaus tulee hieman myöhässä, mutta on kyse siis juhannusviikosta.

Juhannusviikolla oli ensin kovin kiireisiä päiviä ja sitten itse juhannus, joten soittoharjoittelu jäi vähemmälle. Silloinkin kun ehdin soittaa, minua häiritsi, kun piti tunkea soittaminen keskelle täyttä päivää ja se vaikutti harjoittelun laatuun; en oikein pystynyt keskittymään hetkeen vaan mietin jo, missä pitäisi seuraavaksi olla. 

Harjoittelu lähti vielä tympeään alkuun maanantaina, kun sekä kitara että tinapilli kuulostivat jotenkin vääränlaisilta ja pianossakin oli joku epävireinen kosketin, jota en kuitenkaan yrityksistä huolimatta saanut paikallistettua.

Yritin tavoittaa sitä, kuinka uskomattoman valoisaa juhannusyönä oli. 

Kitara

Valmistelin edelleen kovaa vauhtia viittä valittua kappalettani esityskuntoon. Kohdistin sointujenvaihtoharjoittelua erityisesti vaikeaan C-duuri/D-duurivaihtoon, jota Stand By Me vaati sujuakseen, ja se alkoikin kunnon höyläyksellä lopulta tuntua helpommalta. 

Alicia Keysin Fallin' (vitsit mikä nostalgiaheitto r'n'b -teinivuosiini!) on sikäli helppo, että ainoastaan D-mollia ja A-duurin muunnosta. Haasteena on kuitenkin saada a cappellana alkava biisi äänenkorkeudelta kohdalleen, jotta laulan oikealla korkeudella mukaan tulevan D-mollin kanssa. Alicia Keysiä ei muutenkaan ole helppo laulaa, hänellä kun on niin poikkeuksellisen upea ääni!

Tuntui hykerryttävältä, kun kappaleet alkoivat tulla valmiiksi ja soittoräpellys alkoi muistuttaa oikeaa musiikkia. Uskaltauduin myös esittämään muutaman kappaleen vanhemmilleni juhannuksena (ihan virheettömästi eivät menneet), joten olen läpäissyt JustinGuitarin alkeiskurssin ensimmäisen luokan!

Olen ruvennut testailemaan aavistuksen verran paksumpia plektroja, kun ohuimmilla oli suositusten mukaan helpointa aloittaa.

Piano

Pianolle oli erityisen vähän aikaa tällä viikolla, varsinkin kun lähdin viikonlopuksi pois kotoa. Tein asteikko- ja sointukulkutreeniä es-duuriin, eli uskalsin vihdoinkin ottaa vähän useammilla etumerkeillä varustetun sävellajin käsittelyyn. 

Burnin harjoittelu oli suoraan sanottuna ärsyttävää. Yhtenä päivänä sain yhden vaikeimmista kohdista menemään hyvin. Sitten kun palasin samaan kohtaan pari päivää myöhemmin, en enää muistanut ollenkaan, miten se meni, vaikka juuri kehuin kuinka niissä vaikeissa kohdissa on yllättävän paljon sävellajiin liittyvää logiikkaa. Sain sen saman vaikean kohdan kuitenkin menemään lopulta uudestaan hyvin, katsotaan kuinka käy seuraavalla harjoittelukerralla. 

Ainakin olen sekä Burnin että Clementin sonaatin kanssa sitkeästi keskittynyt korkeintaan muutaman tahdin mittaisiin osuuksiin, joita sitten hinkkaan ja toistan. 

Tinapilli

Viime viikolla harjoitteluun otetut uudet kappaleet Out on the Ocean ja Dennis Murphy's Polka ovat nyt siinä vaiheessa, että periaatteessa muistan ne ulkoa, mutta tarvitaan vielä vain roimasti lisää toistoja, jotta ne alkavat mennä varmalla otteella läpi. Ryhdyn seuraavaksi soittamaan niitä Hataon Youtube-videoiden päälle, niin tulee soitettua kappale läpi monta kertaa, ensin niin että tukena on Hataon huilu ja sitten pelkän kitarasäestyksen kanssa. Videon päälle soittaminen simuloi mielestäni ihan toimivasti sitä, jos soittaisi yhdessä muiden kanssa ja olisi pakko yrittää pysytellä muiden mukana, tai ainakin yrittää löytää takaisin, jos tulisi virhe tai jäätyminen. 

Cuckold-leffakappale otti raivostuttavaa takapakkia ja yhtäkkiä en osannutkaan sellaisia kohtia, jotka aikaisemmin osasin. En siis jatkanut vielä uuteen osuuteen nuotissa. 


Mitä sinä harjoittelit viime viikolla ja musisoitko juhannuksena?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdoin vihdoinkin kitaraani kielet

Kuva
Kitaran saloja tunteva lankoni valaisi minua joulun aikoihin, että kitarasta pitäisi säännöllisesti vaihtaa kielet. Varsin avuliaasti hän myös antoi minulle setin uusia kieliä joululahjaksi.  Jo pelkästään vanhojen kielien päästäminen löysäksi oli ekakertalaiselle aika jännittävää. Kesti kuitenkin tähän viikkoon asti, että vihdoin rohkaistuin suorittamaan elämäni ja viime kesänä hankitun kitarani ensimmäisen kieltenvaihdon. Minun piti vähän tutkia nettiä ja JustinGuitarin kieltenvaihtotutoriaalia ennen kuin sain uskotuksi, että tällainen uusi harrastelijakin voisi selvitä operaatiosta ilman ammattilaisapua.   Kummallisennäköinen kieletön kitara! Tämän viikon aikana havahduin siihen, että kitaralla soitetut soinnut alkoivat kuulostaa todella rumilta sellaisella tavalla, joka ei varmaankaan ollut riippuvainen nykyisen soittotaitoni tasosta. Kun joku nettihaku heitti adjektiivin "tunkkainen" kuvauksena siitä, miltä liian vanhat kitarankielet kuulostavat, nyökyttelin vakavana...
Lue lisää

Viikko 22: Youtuben piano-opettajia, pari polkaa ja hämärä kitarariffi

Kuva
Tämä viikko alkoi sillä, että olin aivan takki tyhjänä viikonlopun ratsastus- ja eläinhauskuutteluviikonlopustani, josta kirjoitin juuri  toiseen blogiini . Tuo toinen blogi alkoi minulla muutama vuosi sitten ensimmäisen puolimaratonini harjoittelun seurantablogina ja on laajentunut sittemmin muualle liikuntaharrastuksiini ja ratsastusvaelluksiin.  Maanantaiaamuna tuntui siis siltä, että soitosta täytyy pitää vapaapäivä, mutta kummasti ne sormet sitten syyhysivät soittelemaan, kun lepäilin aamun. Siitä alkaen harjoittelinkin melkein joka päivä, yhdistellen vähän eri soittimia eri päivinä kitaran aiheuttaman sormisäryn ja tilapäisen paikkakunnanvaihdoksen ehdoilla. Piano Priorisoin soittoajankäytössä pianoharjoittelua alkuviikon, koska tiesin lähteväni viikonlopuksi vanhempien luokse ja siellä ei pianonsoitto onnistuisi.  En halua tehdä tästä tapaa, mutta tapailtuani Satien Gymnopédietä viime viikolla vaihdoin harjoituskappalettani. Selailin vähän tarkemmin kirjastosta hak...
Lue lisää

Viikko 26: Hidastin tahtia, hidastin tahtia ja hidastin tahtia

Kaikkien soittimien harjoittelulla oli tällä viikolla jossain määrin yhdistävä piirre. Koin jossain kohtaa viikkoa turhautumista, kun en tuntenut edistyväni, ja sitten tajusin, että on ihan okei ihan vain soittaa hitaammin ja sitä kautta enemmän oikein. Kyllä sitä vauhtia ehtii kasvattaa. Tiedän omasta vähäisestä kokemuksesta ja tukeudun myös kaikkien löytämieni opettajien (niin livenä kuin verkossakin) neuvoon siinä, että kannattaa ensin harjoitella hitaasti, jotta voi joskus soittaa nopeammin. Soittaminen "oikealla" tempolla mutta jatkuvilla virheillä ei johda mihinkään. Aamen.  Kitara Juhannusesiintymiseni myötä pistin JustinGuitarin alkeiskurssin Grade 1:n pakettiin ja tuntui aivan valtavan suurelta askeleelta siirtyä seuraavaan vaiheeseen! Meinasin jopa lykätä aloittamista, kun kynnys tuntui jotenkin isolta enkä ollut ihan varma, miltä Grade 2:n ensimmäisen oppitunnin rock-henkisyys tuntuisi, kun se ei ole minulle kaikista mielekkäin musiikinlaji.  Kannatti kuitenkin tie...
Lue lisää