Viikko 34: Onko kesäloma myös lomaa soittamisesta vai tilaisuus harjoitella enemmän?

Heinäkuussa palattuani ratsastusleiriltä siskontyttären kanssa olin edelleen ensimmäisellä pätkällä kesälomaani ja iski vähän sellainen väsymys, joka jatkui laiskuudeksi, etten oikein jaksanut edes sellaista mukavaa asiaa kuin soittoharjoittelu. Ei vain löytynyt edes sen vertaa kurinalaisuutta. Sitten palasin töihn ja tuntui, että harjoittelua oli hankalaa sovittaa työvuorojen lomaan. Päästyäni toiselle lomapätkälleni elokuun loppupuolella kuitenkin skarppasin, koska tiedän, että syyskuussa arkisen opiskelu- ja työrutiinin alkaessa minulla ei välttämättä oikeasti tule olemaan niin paljoa aikaa soittaa, kuin haluaisin.

Paluu soittoharjoitteluun on nyt kuitenkin toistaiseksi koskenut lähinnä tinapilliä ja kitaraa, koska pianon kanssa on kaksi ongelmaa. Yksi on sen huonontunut vire; tämä saattaa olla ilmankosteuden muutoksista johtuva tilapäinen vaiva ja kun soitin virittäjälle, hän kehotti vielä tarkkailemaan tilannetta ja tilaamaan häneltä virityksen sitten, jos tilanne ei korjaannu ajan kanssa. Joka tapauksessa piano on kuulostanut sen verran kamalalta, että sitä ei ole tehnyt mieli soittaa. Toinen ongelma on ollut ihan puhtaasti viitseliäisyyden puute. Piano on nyt ainoa soitin, jonka kanssa minulla ei ole kunnollista systeemiä ja runkoa kotiharjoitteluni tueksi. Siihen täytyy keksiä jotain, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, että olen saanut rutiinista kiinni taas ainakin tinapillin ja kitaran kanssa. Olenkin päässyt mukavasti eteenpäin kummankin soittimen kanssa. 

Nyt siis palailen harjoituspäiväkirjan pitämiseen ja tässä kokoan soitteluni viime viikolta, vaikka julkaisenkin ihan jälkijunassa vasta seuraavan viikon torstaina.

Tinapilli

Tinapilliä soittelin välillä silloinkin, kun soittaminen muuten laiskotti. Tinapilli on niin helppo vain ottaa käteen ja pistää soitoksi, se ei vaadi sitäkään vähää valmistelujen osalta kuin kitara tai piano. 

Tinapillin soittoani on tähän mennessä ohjannut ChatGPT:n tekemä lista erirytmisistä, usein trad-sessioissa soitetuista sävelmistä. Halusin kuitenkin vielä enemmän rakennetta tinapilliharjoitteluuni, koska minuutilleen strukturoitu harjoitusrunko toimii niin hyvin kitaraharjoittelussani JustinGuitarin avulla. Niinpä pyysin ChatGPT:tä muodostamaan järkevän kokonaisuuden, johon ehdotin itse alkulämmittelyä, uusien sävelmien opettelua, vanhojen kertausta ja settien eli peräkkäisten sävelmien harjoittelua. Annoin ChatGPT:lle myös luvan ehdottaa muutakin sisältöä harjoitteluuni. Kerroin sille, että haluan harjoitella 30-45 minuuttia kerrallaan, mutta voi vaihdella aika paljon, kuinka monena päivänä viikossa ehdin soittaa. 

ChatGPT ei aina ole toiminut briljantisti soittoharjoittelun tukemiseen (varsinkaan pianoharjoittelun apuna), mutta nyt se vastasi kyllä tehtävänantoon mielestäni erittäin toimivasti. Minuutilleen ajoitetun harjoittelurungon (30 ja 45 minuutin kokonaisajalla) lisäksi se antoi vinkkejä siihen, miten lähestyn uutta sävelmää, missä vaiheessa siirrän sen vanhojen kerrattavien joukkoon, miten kertaan tuttuja sävelmiä, ja mihin kiinnitän huomiota settien harjoittelussa. 

Taas sain huomata, että minulle toimii parhaiten ulkopuolelta saneltu ohjeistus, vaikka sitten ChatGPT:n sanelemana. Sekä motivaatio että harjoittelun tulos on heti paljon korkeammalla tasolla, kun en sählää tinapillin kanssa omalla mutu-tuntumalla. ChatGPT osasi myös kohdistaa harjoitteluohjeita todella hyvin siihen suuntaan, että tavoitteenani on pystyä joskus osallistumaan irlantilaisen musiikin trad-sessioille. Mainitsin tämän tavoitteen tietysti myös tehtävänannossani. 

Koska en tosiaan pitänyt tinapillin soittamisesta niin täyttä taukoa kuin muista soittimista, olen viime harjoittelupäiväkirjan jälkeen ehtinyt opetella jo muutaman uuden sävelmän – kannattaa muistaa, että nämä perinteiset jigit, reelit sun muuthan ovat lyhyitä. Uusina on tullut repertuaariin reelit Maid Behind The Bar sekä Cooley's, ja Morrison's Jig. 

Keskityin koko viime viikon opettelemaan uusien kappaleiden ja kertausten jatkona jig-settinä Keshiä ja Out On The Oceania, ajatuksenani soittaa ne kuorokaverini synttärijuhlissa. Valitettavasti en päässyt synttärijuhliin kaamean päänsäryn vuoksi, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, minkätasoinen esitys siitä olisi muutenkaan tullut. 

Nyt kun olen uskaltanut pidentää tinapilliharjoitteluani 45 minuuttiin kerralla (koska keuhkot jaksavat varmasti), olen huomannut, että muuten hyvä Clarke Original -pillini ei aina jaksa soida niin pitkään. Pilli menee tukkoon aika lailla puolen tunnin soiton jälkeen, mikä varmaankin liittyy kosteuden määrään pillissä ja siihen, että tämän mallin suuosa on puuta. Itselläni kyllä pysyy erittäin hyvin mielenkiinto yllä 45 minuutin ajan, kun on tosiaan vaihteleva ja toimiva harjoittelurunko nyt käytössä. 

Kitara

Kitaraharjoittelussani en ole vaihtanut hyvästä pois, eli käyn JustinGuitarin alkeiskursseja edelleen hänen nettisivujensa kautta. Pääsin juuri ennen suunnittelematonta kitarataukoani siirtymään ensimmäiseltä luokalta toiselle. 

Juuri tämä toisen luokan ensimmäinen oppitunti ei koskaan minulla henkilökohtaisesti oikein napannut, kun opeteltavat soinnut ja sitä myöten suositellut harjoituskappaleetkin olivat hyvin rock-henkisiä ja se ei ole minulle se omin musiikkityyli, vaikka kyllä minäkin joitakin rock-muusikoita ja -biisejä arvostan. Ensimmäisen tauonjälkeisen kitarasessioni jälkeen päätin vaihtaa kielten lisäksi oppituntia seuraavaan. 

Tämä on se kammottava "täysi" F-duurisointu, jota en tällä hetkellä saa soimaan kokonaan, saati sitten että sitä voisi vaihtaa jostakin toisesta soinnusta oikean biisin tahdissa.

Kakkosluokan toisella oppitunnilla otettiin käsittelyyn jokaisen kitaristin piina, nimittäin F-duurisointu. Onneksi Justin vakuutti lopuksi antamissaan harjoitteluohjeissa, ettei odotakaan kenenkään vielä varsinaisesti oppivan F-duuria tämän kurssiosuuden aikana. Se vain otetaan aikaisessa vaiheessa pöydälle, jotta on aikaa työstää sitä. 

En ole vielä onnistunut selvittämään, miksei barren toinen kieli suostu soimaan, jos laitan muutkin sormet paikalleen.

Kokonaiselle barre-F-duurisoinnulle on olemassa joitakin vaihtoehtoja. Niistä F-duuriseiska on siedettävin, vaikka siinäkin raivostuttavasti usein ohuin kieli menee vahingossa mykäksi. Että se on ärsyttävää! Samoin se, etten saa "mini-F:n" kahden kielen minibarrea soimaan. Tai saan pelkän etusormen barren soimaan, mutta heti kun lisään muita sormia paikalleen, toinen barrekielistä mykistyy. F-duuriseiska C-pohjaisena on myös aivan kamala; siinä pitää laittaa keskisormi, nimetön ja pikkurilli samoille kielille kuin siinä hirviömäisessä kokonaisessa F-duurisoinnussa, ja en tiedä onko kyse sormieni mittasuhteista, mutta ne eivät kerta kaikkiaan taivu siihen asentoon. 

Justinin opettama Fmaj7/C on muuten samanlainen kuin tässä kuvassa, mutta myös ohuin kieli soitetaan.

Joten tällä hetkellä on vähän turhauttavaa, jos johonkin biisiin tarvitaan mitään F-tyyppistä sointua. Ja juuri niitähän tässä on nyt tarkoitus ottaa harjoitteluun. 

Siedettävin vaihtoehto, vaikka tässäkin joutuvat lyhyet sormet venymään todella pitkälle ja ohuin kieli usein vahingossa mykistyy.

Uudet kieleni ovat muuten nyt Tampereen Musiikin myyjän suosituksesta vähän ohuemmat kuin entiset, kuulemma helpommat aloittelijalle. Kielten vaihto myös kävi aiempaa helpommin, kun uudessa työkalussani on sekä kieliveivi että leikkuri!

Tällä hetkellä 30-minuuttiseen harjoittelurunkooni kuuluu: 5 minuuttia tuttujen kappaleiden kertausta, kamalan F-duurin ja sen mukahelpompien versioiden harjoittelua, vaihtoja F-duuriversioista muihin sointuihin (tuskallisen hidasta), C-duuriasteikko, pikkusormijumppa, Californication-riffi ja 10 minuutin verran biisejä. 

Justinilla on aina vinkkejä harjoittelubiisien valintaan. Nyt piti tosiaan päästä soittamaan kappaleita, joihin kuuluu joitakin versioita F-duurista. Otin harjoitteluun Justinin ehdotuksista U2:n One-biisin-biisin, koska se on valmiiksi tuttu, tosin olin tähän mennessä kuunnellut vain uudempaa versiota, jossa laulaa myös Mary J. Blige. Nyt tutustuin originaaliinkin. Toiseksi harjoittelukappaleeksi otin Hunger Games -leffoissa soivan Hanging Treen, jota olen soitellut ennenkin, mutta nyt yritän saada lisättyä sinne sen kamalan F-duurin, jota olen tähän mennessä vältellyt. 

Ei muuten kannattaisi pitää kitaransoitosta taukoa, nyt on taas vasemman käden keskari hellänä. Seurailen, kuinka nopeasti sormet tottuvat tällä kertaa. Olen joskus päässyt sellaiseen vaiheeseen, että vasemman keskisormen pää ei ole ihan koko ajan kestopuutunut.