Soittimeni

Pianoni on Hellas-merkkinen ja peräisin 60-luvulta, jolloin Hellas vielä valmisti pianoja Suomessa. Sen ensimmäinen omistaja oli vaarini, joka ei ostosta tehdessään osannut soittaa pianoa pätkääkään, mutta hän päätti opetella ja niin myös teki. Piano on ollut myös omassa lapsuudenkodissani ja enollani, kunnes adoptoin sen itselleni hetken mielijohteesta, osaamatta soittaa sitä hirveästi sen enempää kuin vaarinikaan aikoinaan. 

Pianoa tykkään opetella aivan klassiseen tyyliin nuoteista lukien. Sain harrastukseen hetkeksi vauhtia käymällä muutamalla pianotunnilla, mutta tunnit ovat valitettavasti hyvin kalliita ja nyt on ollut vaikea löytää harjoiteltavaksi sellaisia kappaleita, jotka eivät olisi turhauttavan vaikeita, mutta tavoittaisivat jotakin siitä, miltä piano voi kauneimmillaan kuulostaa. Haaveenani on oppia vapaata säestystä sekä klassisia, nimenomaan pianolle sävellettyjä teoksia. Pianossa minua kiinnostaa se, että se on niin monipuolinen sekä soolo- että säestyssoittimena.

Kitarani on Tampereen Musiikista ostettu Ibanez ja 3/4 eli lasten kokoa, koska minulla on pikkuruiset kädet enkä ole juuri muutenkaan kovin ison aikuisen kokoinen. Se on akustinen ja teräskielinen kitara, jolla haluaisin oppia lähinnä säestämään laulua hyvin yksinkertaisilla soinnuilla ja kompeilla. Pienen harhailun jälkeen löysin JustinGuitarin kitaransoittokurssit ja nyt olenkin Justinin videoiden suuri fani, koska hänen vinkeillään ja harjoitteluohjeillaan olen oikeasti edistynyt!

Tinapillini korvasin äskettäin Clarke Originalilla, kun en jaksanut enää kuunnella hetken mielijohteesta F-Musiikista löytämäni kymmenen euron Generationin vinkumista. Omistan toistaiseksi vain D-vireisen tinapillin, koska olen hurahtanut pillinsoitossa ennen kaikkea irlantilaiseen kansanmusiikkiin, johon D-pilli sopii parhaiten. 

Lainasin tinapillinsoiton alkutaipaleelle kirjastosta oppikirjan ja sen jälkeen olen keräillyt kiinnostavia kappaleita muun muassa nuoteista, Youtubesta ja elokuvista. Irlantilaisia (tai ehkä muunkaan maalaisia) perinnesoittimia ei ole tapana opiskella nuotteja tuijottaen, joten en ole tähän tarkoitukseen lähtökohtaisesti kerännyt isoa kasaa nuotteja. 

Tavoitteenani on oppia riittävän monta perinteistä irkkusävelmää riittävän hyvin, että voisin lähteä jonakin päivänä mukaan irlantilaisen musiikin yhteissoittosessioihin. Silloin hankin ehkä myös hieman kalliimman, hienomman ja ennen kaikkea viritettävän pillin.