Harjoituspäiväkirja viikolta 21/2026

Minusta tuntuu, että ainakin tästä ensimmäisestä harjoituspäiväkirjapostauksesta tulee varsinainen romaani, kun täytyy selittää kaikkia pohjatietoja alle, että millaisilla periaatteilla ja materiaaleilla teen soittoharjoitteluani. Ryhdytäänpäs tähän nyt sitten. 

Ainakin toistaiseksi kesäkaudelle siirtyminen on tarkoittanut riemastuttavasti enemmän aikaa ja sen mukana myös innostusta soittoharjoittelua kohtaan. Tällä viikolla soitin vähintään jotakin instrumenttia viitenä päivänä. Syksyllä ei näin kovaan innokkuuteen ole todellakaan aikaa, joten täytyy ottaa nyt ilo irti näistä väljemmistä kuukausista. Katsotaan myös miten näitä postauksia on mielekästä kirjoittaa, että riittääkö kokoamiseen yksi postaus viikossa vai jaanko ne useampaan osaan.

Suurin into on nyt kohdistunut tinapilliin, jota soitin neljänä päivänä. Siihen on nyt toimiva rutiini, toisin kuin pianon kanssa, ja sen soittaminen ei ole sillä lailla raskasta käsille kuin kitara, josta jouduin pitämään taukopäiviä ihan vain siksi, että keskisormen pää ei kestänyt enempää. En vaadi itseltäni kovin pitkää aikaa kerralla kunkin soittimen kanssa; on hyödyllisempää soittaa 20 minuuttia tai puoli tuntia innoissani kuin tunnin verran kyllästymispisteeseen asti. 

Sivutaan hieman ChatGPT:n käyttöä soittoharjoittelun suunnitteluassistenttina. Kokeilin sitä viime vuonna ja se tavallaan toimi hetken aikaa, mutta aika pian tuli vastaan ChatGPT:n kertakaikkisen rajallinen  ymmärrys musiikista. Se ei osannut antaa riittävän tarkkoja ohjeita eikä tuntenut harjoittelemiani kappaleita riittävän hyvin. Sellaisen hyödyn sain siitä kuitenkin, että hetken mielijohteesta pyysin listaa noin kymmenestä irlantilaisesta sävelmistä, joita tulee yleisimmin vastaan irkkusessioilla eli yhteissoitoilla. Nyt kun minulla on lista kappaleista, joilla pääsen alkuun kohti sessioille uskaltamisen tavoitetta, tinapilliharjoitteluun on tullut ihan uutta energiaa. 

Kyseisellä biisilistalla on pyyntöni mukaisesti sopiva sekoitus kaikkia erilaisia lajeja, joihin irkkusävelmät jakautuvat. Tällä hetkellä työn alla ovat Kesh Jig (nopea ja peri-irlantilainen 6/8-tahtinen) sekä Silver Spear, joka on reel eli myöskin peri-irlantilainen 4/4-tahtinen, yleensä pyörryttävän nopeasti soitettu luritus. Itse olen kuitenkin nyt edistynyt näiden kahden kappaleen kanssa parhaiten soittamalla niitä oikein hitaasti. Periaatteessa minulla on kappaleiden "lähteinä" eräällä Youtube-kanavalla näkyvä nuotti, mutta trad-perinteitä noudattaen opettelen kappaleita alusta asti myös ulkoa. Tämä on onnistunut, kun olen pilkkonut kappaleet välillä jopa vain kahden tahdin paloihin. 

Minulla oli tinapillin kanssa hyvin turhauttava päivä, kun kompastuin kerran toisensa jälkeen samoihin kohtiin, ja heti perään aivan riemastuttava päivä, kun vaikeatkin kohdat alkoivat yllättäen sujua. Joinakin päivinä halpa Generationin tinapillini myös jostain syystä kuulostaa paljon hirveämmältä kuin toisina. Päivät voivat siis olla keskenään hyvin erilaisia, vaikkei olisi tapahtunut mitään valtavaa hyppyä kappaleen kanssa edistymisessä. 

On yllättävän vaikeaa muistaa keskittyä näinkin lyhyissä kappaleissa niihin vaikeisiin kohtiin, joissa on vaikka vaativampi sormituksen vaihto nopeassa tahdissa, eikä soittaa kappaletta koko ajan alusta loppuun. Jigeissä ja reeleissä on aina A- ja B- ja joskus C-osat, joten vähintään kannattaa aina aluksi lähestyä vain yhtä osaa kerrallaan. 

Ennen kappaleiden opettelua teen myös aina jotakin alkulämmittelyä. D-vireisellä kahden oktaavin pillillä ei pysty soittamaan kovin monen sävellajin asteikkoja, mutta jotakin sellaista käyn aina joka tapauksessa läpi, jotta tulee harjoiteltua puhtaan äänen tuottamista. Siihen vaikuttavat tähänastisen kokemukseni perusteella puhaltamisen tekniikka ja se, että tajuaa peittää oikeat reiät kokonaan. Asteikkoharjoitteluun kuuluu myös oktaavihyppyjä, koska puhaltaminen on hyvin erilaista pillin matalammalla ja korkeammalla oktaavilla. 

Youtuben tinapilliasiantuntijoilta sain myös erinomaisen vinkin sisällyttää alkulämmittelyihin kolmisointuja, eli hyppyjä esim. D-Fis-A ja G-H-D. Näitä tulee paljon sellaisenaan vastaan esimerkiksi jigeissä, ja ne muutenkin auttavat sorminäppäryyden kehittymiseen. 

Harjoittelen asteikkojen yhteydessä myös yleisimpiä irlantilaiselle musiikille tunnusomaisia "koristeita" eli tapia, cutia ja rollia, vaikken vielä sisällytäkään näitä juurikaan kappaleiden soittamiseen, koska täytyy keskittyä vielä ihan sen perusmelodian sujuvuuteen. Rollini eivät ikinä kuulosta siltä kuin ne kuulostavat muiden soittamina enkä oikein tiedä miksi. Otan tästä selvää sitten, kun se on ajankohtaisempaa. Ei tunnu kovin mielekkäältä yrittää selittää sanoilla, miltä tällaiset koristeet kuulostavat, mutta jos tällainen tieto kiinnostaa, sen löytää hyvin helposti vaikkapa Youtubesta. 

thecelticroom.org

Alkulämpän ja kahden lyhyen irlantilaiskappaleen lisäksi keskityn reilun puolen tunnin tinapillisessiossani henkilökohtaiseen mammuttiprojektiin. Se on hyvin pitkä, käsittääkseni ei irlantilainen kappale nimeltään Cuckold Come Out The Amrey. Olen kuullut sen Master and Commander: The Far Side of the World -elokuvan soundtrackilta ja rakastunut siihen välittömästi. Opettelen juurikin elokuvassa kuultua versiota tästä kappaleesta, vaikka soundtrackillä soittimena onkin viulu. Tämän kappaleen opettelussa tulee menemään pitkään, kun opettelen nopeatahtista sävelmää vaivalloisesti "rivi" kerrallaan. Ensimmäinen osio alkoi sujua, kun maltoin hidastaa vauhtia oikein reilusti ja sitten se alkoi pikkuhiljaa löytyä vähän nopeammallakin tahdilla. 

Tähän kaikkeen käytän tällä hetkellä aikaa noin 35 minuuttia: viisi minuuttia lämppää ja loput kappaleiden opettelua. Tiedän poikkihuilunsoittovuosiltani, että puhallinsoitinten kanssa soittoaikaa täytyy pidentää vähitellen, jottei happi lopu ja päässä ala heittää. Nyt hengittäminen soittaessa on tuntunut viime aikoina kuitenkin yllättävän helpolta eikä puolen tunnin ylittäminen ole tuntunut liian pitkältä ajalta. Into näiden kappaleiden oppimiseen ja uusien ottamiseen työn alle on nimittäin hillitön. 

Minun ei myöskään tarvitse kuunnella enää Generation-pillini rumaa ääntä, kun tämän viikon perjantaina sain kotiin uuden ja pehmeästi soivan Clarke-pillini. Totuttelen vielä puhaltamaan siihen ja odotan innolla, että pääsen siihen käsiksi taas ensi viikolla.

Kitaraa en pysty tällä hetkellä soittamaan yhtä pitkää aikaa putkeen, koska se alkaa sattua sormiin. Onneksi JustinGuitarin suosittelemat kotiharjoittelusessiot ovatkin aina 20 minuutin mittaisia, ainakin tällä hetkellä tällä aloittelijakurssilla, jota käyn. Jos soitan samana päivänä useampaa eri soitinta, soitan kitaraa aina viimeiseksi, jotta ei tarvitse tökkiä kipeillä sormilla pianon koskettimia tai tinapillin reikiä...

JustinGuitarin kurssi on jaettu oppitunteihin, joilla opetellaan videoilta esimerkiksi yksi tai pari uutta sointua, joku komppikuvio ja riffi. Lisäksi vastaan saattaa tulla jotakin kuutta tietoa esimerkiksi capon käyttämisestä tai kitaratabulatuurin lukemisesta. 

Oppitunnin lopuksi Justin antaa minuuttien tarkkuudella ohjeet itsenäiseen harjoitteluun. Tähän sisältyy uusien sointujen, komppikuvion ja riffin harjoittelua, nopeita vaihtoja eri sointujen välillä ja aina 10 minuuttia kappaleiden soittamista. Justin suosittelee kappaleita, joissa tulee vastaan juuri opeteltuja sointuja ja joiden harjoitteluun löytyy joskus playalong-video. 

Nyt minulla on ollut koko viikon työn alla aloittelijakurssin Module 4. Saan siirtyä siitä eteenpäin (jälleen Justin neuvoo) vasta sitten, kun pystyn vaihtamaan D-mollista muihin tähän asti opittuihin sointuihin vähintään 30 kertaa minuutissa ja uusien kappaleiden soittaminen alkaa joten kuten sujua. D-mollin soittaminen puhtaasti on ollut yllättävän vaikeaa, mutta siihen auttoi paljon, kun tajusin, missä peukaloa kannattaa pitää. Se lipuu helposti kitaran kaulan ympärille ihan paksuimman kielen taakse, mutta se ei ole hyvä paikka varsinkaan näin minikätiselle soittajalle. Sormet ylettyvät jotenkuten, kun pidän peukaloa aika keskellä kaulan takana. 

D-mollitreenin lisäksi ohjelmassa on nyt sormivenytysharjoitus (hyvin vaivalloista varsinkin nimettömän ja pikkusormen välille), yleisimmän kitarakompin harjoittelua – käsittääkseni tämä tunnetaan suomeksi "leirinuotiokomppina" – sekä Eric Claptonin kitarariffi kappaleesta Sunshine Of Your Love. 

Nopeista sointujenvaihtoharjoituksista täytyy sanoa, että ymmärrän täysin, miksi niitä tehdään, vaikkei näissä minuutin mittaisissa vaihdoissa pyritä edes puhtaaseen sointiin. Sormet alkavat aivan maagisesti löytää paikkansa soinnusta toiseen, ennen kuin aivot ehtivät edes ajatella, kun näitä vaihtoja treenaa muutaman kerran. 

Youtubesta löytyy hyvä playalong-video ihanaan Bill Withersin kappaleeseen Ain't No Sunshine When She's Gone, joka soi sopivasti A-molli-, E-molli- ja D-mollisoinnuilla. (Sinne voi tunkea myös G-duurin, mutta se tulee niin nopeassa välissä, etten vielä pysty siihen.) Tämänhetkinen suosikkiharjoittelukappaleeni on kuitenkin yllättäen jotain ihan muuta, nimittäin Justinin suositus Chocolate Jesus minulle ennestään tuntemattomalta artistilta nimeltään Tom Waits. 

En olisi ikinä löytänyt omine nokkineni tämäntyylisen biisin pariin. JustinGuitarin Youtube-kanavalla on kuitenkin houkuttelevan simppeli ohjevideo tämän biisin soittamiseen: tarvitaan vain capo kuudennelle nauhalle sekä A-molli, D-molli ja E-duuri, jotka toistuvat melko yksinkertaisessa kahdeksan tahdin sointukulussa, ja yhteen väliin tulee bridge samoilla soinnuilla. Biisi etenee mukavan rauhallisesti kertoen aivan päätöntä tarinaa siitä, kuinka karkkikaupasta ostettu suklainen Jeesus korvaa kirkossakäynnin ja vie kaikki murheet pois. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun kokeilin biisin soittamisesta ilman, että tukena on playalong, joka kertoo koko ajan, mikä sointu tulee seuraavaksi. Oli todella opettavaista joutua muistamaan sointujen järjestys itse ulkoa ja yllättävän helposti korva alkoi myös kuulla, missä kohtaa loogisesti soinnun täytyy vaihtua. 

Muuten kun puhun siitä, että soitan kitaralla biisejä, niin tarkoitan tosiaan sitä, että soitan melodian päälle sointuja. Minulla ei ole mitään aikomuksia ryhtyä soolokitaristiksi ja oppia soittamaan kitaralla melodioita. Ihanteellisesti pystyisin joskus ihan vain säestämään omaa tai muiden laulua, mutta tässä kohtaa videot, joiden päälle voi soittaa, ovat vielä hyödyllinen apuväline.

Kitaransoittoasemointi: JustinGuitar läppärillä, pianojakkara istuimena ja joogablokki oikean jalan alla, jotta kitara pysyy sylissä vähän paremmassa asennossa. Ämpärillinen teetä on aina mukava lisä.

Pianoa soitin tällä viikolla kaikista vähiten ja sen kanssa on jo pitkään ollut ongelmana sopivan ja mielekkään soittomateriaalin löytäminen. Haluan soittaa ihania klassisia pianokappaleita, nimenomaan alun perin pianolle sävellettyjä, koska ne kuulostavat näteimmiltä, mutta monet teokset ovat minun taitotasolleni liian vaikeita ja aloittelijoille yksinkertaistetuissa versioissa yleensä katoaa jotakin oleellista pianon soundista. On ollut ylipäätään yllättävän vaikeaa löytää jotakin kivaa nuottikirjaa, jossa olisi yksissä kansissa useamman eri säveltäjän pianolle säveltämiä teoksia. 

Ajauduin kuitenkin Satien tunnettua Gymnopédie no. 1:ä haeskellessani löytämään nuottikirjan, joka ehkä toteuttaa kaikki toiveeni. Lainasin sen kirjastosta kokeiluun ja olisin nyt jo innostunut tekemään omia merkintöjäni nuotteihin, ellei kyseessä olisi kirjaston kirja, joten varmaankin ostan kirjan omaksi jossakin kohtaa. Listasin sen myös tuonne uudelle Harjoitusmateriaaleja-sivulle, jonka loin: Best of Piano Classics – 50 Famous Pieces. 

Tuota mainittua Gymnopédietä työstäessäni piti, jälleen kerran, malttaa aloittaa tarpeeksi lyhyestä osiosta, jota jaksaa toistaa monta kertaa. Se tunne, kun molemmat kädet alkavat lopulta löytää reittinsä koskettimilla!!! Muistin taas, miksi tykkään pianon äänestä niin kovin paljon. 

Pianoharjoitteluunkin kuuluu kymmenisen minuuttia alkulämmittelyä ennen kappaleisiin pureutumista. Lyhytaikainen piano-opettajani tutustutti minut Hanonin sormiharjoituksiin, ja ne ovat niin hyviä, että aloitan niillä jokaisen pianosession edelleenkin. Ne kehittävät käsien koordinaatiota ja ketteryyttä, ja erityisesti heikoimmat sormet vasemman käden nimetön ja pikkurilli saavat hyvää vahvistustreeniä. 

Koska pianon kanssa on tosiaan toimiva rutiini ollut hieman hukassa, haeskelin netistä apua myös lämmittelyyn ja sieltä tarttui nyt ainakin sointukulkujen harjoittelu. Harjoittelin jo valmiiksi aina jotakin sattumanvaraista asteikkoa ja sen kolmisointuja, ja nyt otin mukaan tavallisimman sointukulun ja näiden sointujen inversioiden harjoittelun. Haluan oppia pianolla myös vapaata säestystä, ja siitä on varmasti jotakin hyötyä aikanaan, että opettelee löytämään sointuja koskettimilta melko nopeasti ja sarjassa. 

No niin, tässä oli viikon soittelut varsin pitkästi raportoituna. Ehkä seuraavat harjoituspäiväkirjat ovat vähän tiiviimpiä. Kannattaa vilkaista myös nuo erilliset blogin sivut, joita olen lisäillyt, niin jotkut viittaukset käyvät enemmän järkeen. 

Jos joku muu on harjoitellut tällä viikolla mitä tahansa instrumenttia, mitä tahansa musiikkityyliä, joko kotona tai oppitunneilla, haluan kuulla miten meni!